Takaisin arkeen

Juu arkea taasen. Ja olihan se hyvä resissu, kunhan päästiin alkuun. Ei se vaan ole aina kovin helppoa, kun toinen on puolet vuodesta jossain kaukana ja nähdään ns. loman merkeissä. Kyllä se aina pientä totuttelua se yhteiselo vaatii…

Vuorilla oli mahdottoman kaunista, kuulasta ja hiljaista. Mantelipuut aloittelivat kukintaansa.

Täällä jälleen

Vähän jollain lailla nihkeetä ollut tämä reissu ja turhanaikaistakin napinaa. Kamerankin jätin kotiin jonkun omituisen mielenhäiriön vallassa… Kunpa jostain saisi aina taiottua sellaisen ihanan positiivisen ja innostuneen reissumielen esiin, mutta eipä niitä arjen asioita ole aina niin helppoa pudottaa pois mielestä. 

No nyt kuitenkin ollaan jälleen Andalusian puolella ja aurinkoakin on piisannut, paitsi tänään. Juuri tänään on ollut pilvistä, kun piti lähteä ihastelemaan vuoristomaisemia Sierra Nevadalle, ärsyttävää. 

Päivällä tein sitten pitkän ja hitaan lenkin autiolla rannalla, ei huono vaihtoehto sekään.


Viileä yö

Morellan kupeessa vietettiin yö matkaparkissa. Lisäsähköä ei ollut, joten ei siis lämmitystäkään. Villakalsarit siis jalkaan, huivi pään ympärille ja untuvapeiton alle nukkumaan. Hyvin tarkeni, vaikka aamulla autossa oli vain kahdeksan astetta. Mutta miten kaunis auringonnousu olikaan.

Iloa tuottavia asioita

Löytää kiinni oleva leirintäalue vuoristosta keskeltä oliivipuita ja kuulla, että sinne voi kuitenkin jäädä yöksi. Saada lupa käyttää suihkua (kuumaa vettä) ja vessaa. Saada lisäsähköä tolpasta. Katsella superkuuta, vaikka se haittaakin tähtien näkemistä. Kuunnella hiljaisuutta ja lintujen laulua.