Kello soittamassa

sunnuntaiaamuna varhain ja autonnokka kohti Laipanmaata heti aamukahvin jälkeen. Ilma oli hieman harmaa, mutta vettä ei kuitenkaan satanut. 

Metsäkämpältä lähti opastettu syysretki klo 9.30. Lähtijöitä oli todella paljon, joku kehui laskeneensa kuusikymmentä. Ikävän paljon, mutta hyvinhän sinne metsään mahduttiin. Retken kävelytahti oli ihmeen reipas, umpimettää kun kuitenkin välillä mentiin ja osallistujien keski-ikä oli varmasti yli kuusikymmentä. Kaikkinensa kuitenkin ihan ok kokemus, vaikkakin osa ajasta menikin kengänkärkiä tuijotellessa, että ei kompastuisi. 

Päiväretki

Korpilahden Oravivuorelle. Unescon maailmanperintökohteen merkki on osunut mökkireissulla monasti silmään tienlaidasta, mutta aina on posotettu tyynesti ohi. Viime viikonloppuna, oikein suunnitellusti, poikettiin katsomaan tätä Struven ketjun mittauspistettä. 

Aika jyrkkä oli tuo kilometrin nousu kallion laelle ja siellä olevaan mittaustorniin, mutta näköala olikin sitten oikein palkitseva.

Mmm metsässä

Teimme kivan päiväretken Laipanmaan metsäalueella. Kiersimme kolmen kilometrin luontopolun, se kyllä tuntui minusta pidemmältäkin. Polkua oli helppo seurata ja sen varrella oli hyväkuntoisia infotauluja alueen luonnosta. Loppuretkestä oli ihana istahtaa laavulle syömään eväitä ja tuijotella hetki tuleen. Kanttarelleja löytyi ihan mukavasti, sen verran, että saatiin iltapalaleipien päälle hyvät täytteet. Puolukat olivat viellä vähän raakoja. Nähtiin joku iso metsälintukin, teeri ilmeisesti. Aika läpsytyksen se piti kun nousi polulta siivilleen. Sää oli vähän harmaa ja loppumatkasta ukkostikin, mutta ehdimme autolle melkein kastumatta, ennen kuin isompi vesisade alkoi.

Verlassa 

on kalliomaalaus, jota voi tarkastella aika kaukaa veden takaa. Kameran läpi ei oikein tahdo maalauksen yksityiskohtia erottaa saatikka sitten paljaalla silmällä. Opastaulun avulla vähän pääsee jyvälle missä minkäkin kuvan pitäisi olla.